"Minun nimeni on Miia"

Kun isä sairastuu psykoosiin

”Minun nimeni on Miia. Olen 9- vuotias ja kolmannella luokalla. Perheeseeni kuuluvat äiti, isä ja pikkuveljet Ville ja Valtteri. Ville ja Valtteri ovat viisivuotiaita. Minulla on koira, jonka nimi on Rekku. Äiti on töissä pankissa ja isä….”

Opettaja antoi kotitehtäväksi kirjoittaa aineen omasta perheestä. Olen aika hyvä ainekirjoituksessa, mutta nyt en tiedä, mitä kirjoittaisin.

Isä oli ennen ihan tavallinen isä. Sitten huomasin, että siitä tuli ihan hiljainen. Joskus heräsin siihen, että isä kolisteli keittiössä, eikä nukkunut.Yhtenä päivänä se sitten alkoi puhua ihan kummallisia, nauroi kovaa ja oli lähdössä ulos sukkasillaan. Pikkuveljien mielestä se oli kai hassua. Nekin nauroivat, mutta minusta se oli pelottavaa. Ihan kuin isä olisi yhtäkkiä muuttunut joksikin ihan toiseksi ihmiseksi. Rekku rupesi haukkumaan isälle. Ja sitten äiti rupesi itkemään. Pikkuveljetkin alkoivat parkua ja minä hätistin ne omaan huoneeseen.

Isä joutui sairaalaan. En uskaltanut kysyä, miksi isä vietiin sinne ambulanssilla, mutta ajattelin, että se on jotakin vakavaa. Isän sairaus. Myöhemmin äiti kertoi, että sen sairauden nimi on psykoosi. Se tarkoittaa sitä, että ajatukset menevät sekaisin ja ihminen voi tulla jotenkin omituiseksi ja vaikka kuulla asioita, joita ei oikeasti ole. Äiti ei sanonut, mistä sellainen sairaus tulee, sanoi vain, että kyllä isä paranee.

Minulla oli monena päivänä koulussa maha kipeä. Kävin terkalla, mutta kun se kysyi, miten minulla kotona menee, en uskaltanut kertoa mitään isästä. Sitten äiti kuitenkin soitti sinne ja kertoi ja nyt olen käynyt usein terkan kanssa juttelemassa. Se on kiva. Luokkakaverit kyselee, mikä mua vaivaa, kun käyn siellä, mutta opettaja kertoi niille, että meidän isä on sairaalassa.

Meni monta viikkoa. Yritin auttaa äitiä, kun äiti oli niin väsynyt. Äidillä oli kamalasti työtä, kun isä ei ollut kotona. Äiti kävi melkein joka päivä isää katsomassa ja mummi hoiti meitä silloin Mummi sanoi, että minun pitää olla reipas tyttö ja auttaa kotona. Kun olen jo iso tyttö. Sitten mummikin tuli kipeäksi ja meille tuli Anna-Leena. Anna-Leena on kodinhoitaja, sellainen, joka laittaa ruokaa ja leikkii pikkuveljien kanssa. Viimeksi Anna-Leena vei minut partioon, kun äiti ei ehtinyt ja laittoi mulle tosi hienon lettikampauksen.

Sitten minä ja pikkuveljet pääsimme mukaan sairaalaan isää katsomaan. Vähän minua jännitti, millainen isä on. Mutta isä näytti melkein tavalliselta. Niillä isän hoitajilla oli tavalliset vaatteet ja siellä oli sohvat ja tauluja seinillä ihan kuin kotona.

Isä ja äiti kertoivat isän sairaudesta, psykoosista. Pikkuveljet hölmöilivät ja sanoivat ,että se kuulostaa ihan soosilta. Minä pelkäsin, että se lääkäri suuttuu, mutta sekin hymyili.

Se sairaus voi tulla joillekin siitä, että tekee liikaa töitä ja rasittuu liikaa. Sitten, kun sairastuu ei enää aina tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Silloin ihmisen on paras olla sairaalassa. Sairaalassa annetaan lääkkeitä, jotka auttavat ja keskustellaan asioista. Että ajatukset saadaan taas kohdalleen.

Kun minä kysyin, kuinka pian siitä paranee, äiti sanoi, ettei sitä voi etukäteen tarkkaan tietää, mutta isä kyllä paranee. Ja minä voin auttaa isää sillä, että käyn koulua ja harrastan samoja asioita, kuin ennenkin, enkä murehdi liikaa. Ja Anna- Maija auttaa äitiä kotona, ettei äiti väsy liikaa.

Nyt isä on jo taas kotona. Minua jännitti sekin, millainen isä nyt on. Jos se vaikka on omituinen ja tulee hakemaan minua koulusta ja kaikki näkevät…Mutta kun isä syö lääkkeitä, se ei rupea käyttäytymään kummallisesti. Se on vain hiljainen ja joskus ihan kuin surullinen. Äiti sanoi, että se kuuluu siihen, että paranee. Haluaisin, että isä olisi sellainen, kuin ennen sairautta.

 
Eilen me paistettiin lättyjä, isäkin vähän auttoi. Ja kun Rekku hotkaisi kokonaisen lätyn Villen lautaselta, isä nauroi. Silloin minusta tuntui, että isä paranee."

"Minun nimeni on Miia" on Katariina Ellan ja Kaisa Nybergin kirjoittama tarina, joka pohjautuu yhdistyksen toiminnassa olevien lasten kokemuksiin vanhemman sairastumisesta psykoosiin.

Miian tarinasta on tehty myös ala-asteikäisille suunnattu kuvakirja Miian isä on sekaisin.

Takaisin omaisten kokemuksiin